N��ulmia suomen puherytmiin

Tommi Nieminen

Tutkimukseni aineistona on radiossa Ylen Ykk�en kanavalla lauantaina 24. lokakuuta 1992 klo 19.15–19.25 luettu iltahartausteksti, lukijana p�toimittaja Jaakko Elenius Vaasasta. Teksti� voi pit� tyypillisen�lukutekstin� joskin uskonnollinen tekstityyppi vaikuttanee sekin puhunnokseen. Tekstin yleisvaikutelma on rauhallinen ja painokas – taukoja k�tet�n paljon ja leksikaaliset painot ovat laajalti s�lyneet. Vaikkei rauhallisen puhetemponsa ja huolellisen artikulaationsa vuoksi t�laista puhunnosta voikaan pit� edustavana otoksena suomen kielest�yleens� se on mielest�i hyv�l�t�ohta rytmintutkimukselle juuri sen vuoksi, ett�se edustaa puhutun kielen muodollisinta �rip�t�ja antaa siten hyv� vertailupohjan muita kielimuotojak�itteleville tutkimuksille. Tekstin makrotasolla rytmiin vaikuttavana tekij��on tauotus. L�t�ieni taukojen pituus vaihtelee aina 0,3:sta runsaaseen 2,5 sekuntiin saakka. Pisimm�, yli sekunnin tauot esiintyv� kaikki pisteen j�keisiss� asemissa1, ja pisteenj�keiset tauot ovat yleisesti ottaen selv�ti muita taukoja pidempi� Tauotus tottelee kauniisti syntaksia.

Taukojen ja taukojaksojen eli taukojen v�isten puhejaksojen mielenkiintoisuutta rytmintutkimuksen kannalta lis� se, ett�vaikka pisin taukojen v�inen puhejakso on liki 5 sekunnin mittainen, yli kolmannes taukojaksoista (43 kappaletta 134:st� on vain 2–6-tavuisia, mille v�ille taas sopii yli 80 % kaikista rytmijaksoista. Taukoja rytmijaksojen kestot menev� siis hyvin pitk�ti p�llekk�n. Keskim�rin taukojakso on 1,94 sekunnin (11,1 tavun) mittainen, mit�voi puolestaan verrata rytmijaksojen keskim�r�seen 0,80 sekunnin (4,6 tavun) mittaan. Rytmijaksojen kestot vaihtelevat ajallisesti noin 0,2 ja 2,0 s v�ill� ja vastaavasti tavuissa laskien 1:st�12:een, keskiarvo 4,6. Suurin osa rytmijaksoista mahtuu v�ille 0,4–0,9 s ja 2–6 tavua. Ehk�viel�in huomattavampaa on, ett�rytmijaksossa on keskim�rin vain 1,5 sanaa (vaihteluv�i 1/6–6 sanaa2; ks. kuvaa 1).

Rytmijakson3 eli puhetahdin yleisen m�ritelm� mukaan rytmijakso k�itt� painollisen (t�s�yhteydess�vahvapainoisen) tavun ja sit�seuraavat painottomat tavut (Sadeniemi 1949: 55, Strangert 1985: 2 jne.). T��tulkintaa olenkin p�piirteiss�n noudattanut teksti�analysoidessani, mutta ongelmaksi nousevat t�l�n sellaiset painottomat tavut, jotka selv�ti eiv� kuulu edelliseen rytmijaksoon. T�laisia tuuliajolla olevia painottomia tavuja l�sin kahdesta yhteydest� Ensinn�in ovat tauonj�keiset, ensimm�st� painollista tavua edelt�� painottomat tavut, jotka on ymm�rett��joko t�sin omaksi, painottomaksi rytmijaksokseen tai liitett��esitahtina (Iivonen et al. 1987: 236) seuraavaan puhetahtiin. Toisaalta l�sin tekstist�yksitt�stapauksia, jotka nostivat kysymyksen esitahdin asemasta yleens� esimerkiksi tekstin toinen lause alkaa sanoilla ['maailmaj'j�jest�'syntyi ,pian 'toisen ,maailmansodaj 'j�keen], jolloin kolmas rytmijakso k�itt�si sanat /syntyi pian/ ja nelj� sanat /toisen maailmansodan/. Kuitenkin s�elkulku4 her�t� ep�lyksi� sanan /syntyi/ lopulla �nenkorkeus laskee alas ja nousee uudelleen sanan /pian/ alussa. Koska peruss�el F0 on rytmin t�ke�osatekij�(Grønnum 1993), tuntuisi luontevammalta lukea sana /pian/ pikemminkin seuraavan kuin edellisen rytmijakson osana. T�l�n rytmijakson m�ritelm�n teht�siin se tarkennus, ett� rytmijakso voi k�itt� my� painottoman (tai heikkopainoisen) esitahdin, jos edelt�� painottomat tavut jollakin perusteella eiv� kuulu aiempaan rytmiseen yksikk�n. T�laisia perusteita voisivat olla sellaiset foneettiset ja fonologiset tekij�, jotka ovat muutenkin rytmin osatekij�t�(F0, kestot, �nnelaadut jne.; Dauer 1987: 448–449). Ainakin Leinonen et al. (1990: 64) tuntuvat t�laisen esitahdin mahdollisuuden hyv�syv�kin "painoryhmiss�n" (betoningsgrupp).

[Kuva 1]

Kuva 1. Rytmijaksojen jakauma niiden sis�t�ien sanojen lukum�r� mukaan. Pystyakselilla esiintymien lukum�r�

My� Matti Sadeniemen (1949) rytmiryhm� k�ite tukee rytmijakson v�jemp� m�rittely� Sadeniemen rytmiset yksik�h� jakautuvat kahteen p�luokkaan, foneettisiin ja psyykillisiin. Foneettista puhetahtia vastaavan rytmiryhm� muodostaa p�painollinen solu [vastaa foneettista tavua] ja sen yhteyteen mahdollisesti hahmottuvat p�painottomat (Sadeniemi 1949: 56; korostus lis�ty). Sadeniemen foneettisen puolen vastaava yksikk� puhetahti, taas m�r�tyy puhtaasti painon sijainnin perusteella. Toisaalta kuitenkin Sadeniemi m�rittelee painon havaintopohjaisesti psyykilliseksi aksentiksi (mts. 61), joten h�en k�iteluokkiensa ero ei ehk�olekaan aivan selv� Oleellista on se, ett�mik�i etusijalla ovat psyykilliset k�itteet kuten h�en painon m�ritelm�s�perusteella olisi luonnollista, rytmijaksot rakentuvat h�en mallissaan ennen kaikkea sen mukaan, mitk�sanat hahmottuvat samaan rytmiseen yksikk�n kuuluviksi, ei niink�n mekaanisesti painon sijainnin perusteella.

[Kuva 2]

Kuva 2. Rytmijakson kesto tavum�r� funktiona eri kieliss�Dauerin (1983) aineiston perusteella.

Anders Eriksson (1991) on esitt�yt paino- ja tavuajoitteisiksi katsottujen kielten eron taustalle painollisen tavun erilaisen aseman kieliss� joka heijastuu erisuuruisena vakiona painov�ien (interstress interval) eli rytmijaksojen keston laskevassa yleisess�kaavassa

  1. In = a + bn

(mts. 40–46), miss�In = n-tavuisen rytmijakson kesto, a = painollisen tavun kestovakio ja b = painottoman tavun kestovakio. Eriksson saa Dauerin (1983) aineiston perusteella b:n eli kulmakertoimen (suoran kaltevuuden) yleiseksi arvoksi kielest�riippumatta noin 100 ms (97–119 ms, ks. taulukkoa 1), mik�on selv�s� ristiriidassa ajoitteisuusdikotomian alkuper�sen tulkinnan kanssa – painoajoitteisissa kieliss�� kulmakertoimen (eli nopeuden, jolla rytmijakson kesto kasvaa tavum�r� lis�ntyess� pit�si olla pienempi kuin tavuajoitteisissa. Todellisuudessa (ks. kuvaa 2) ero eri luokkiin kuuluvien kielten v�ill�n�tt�kin olevan y-akselin leikkauspisteen ilmaisevassa vakiossa, joka taas ilmaisee l�inn� painollisen tavun asemaa rytmijaksoissa. Kaavan voikin muuttaa muotoon:

  1. In = a + bn

miss�vakio a on painoajoitteisille kielille noin 200 ms, tavuajoitteisille 100 ms. Erikssonin laskemat lineaariset regressioyht�� Dauerin (1983) viiden kielen aineistosta sek�vastaavasti omat mittaukseni iltahartaustekstin 20:n ensimm�sen taukojakson puhetahdeista ovat taulukossa 1. Jos lukuja tulkitsee Erikssonin tavoin, suomi n�tt�si siis kuuluvan painoajoitteisiin kieliin, joskin kaavan vakioarvo on suomessa niukasti pienempi (172 ms) kuin englannissa (201 ms) ja thaissa (220 ms).

englanti I = 201 + 102n r = 0.996
thai I = 220 + 97n r = 0.973
espanja I = 76 + 119n r = 0.997
kreikka I = 107 + 104n r = 1.000
italia I = 110 + 105n r = 1.000
suomi I = 172 + 123n r = 0.989

Taulukko 1. Erikssonin laskemat lineaariset regressioyht�� Dauerin (1983) viiden kielen aineiston rytmijaksoista (Eriksson 1991: 41) sek�vastaava yht�� iltahartausaineistosta suomen kielelle laskettuna.

Erikssonin kaavassa on se kuitenkin potentiaalinen vika, ett�(a) rytmijakson kesto korreloi parhaiten sen sis�t�ien �nteiden m�r� kanssa (Eriksson 1991: 87), ja (b) painoajoitteisiksi katsotuissa kieliss�yleisesti ottaen usempi�nteiset umpitavut ovat avotavuja yleisempi�(painoajoitteisissa p�nvastoin). Kaava saattaakin n�n ollen ilmaista vain eri tavutyyppien suhteen. Suomen yll�t��joutuminen painoajoitteisten kielten joukkoon voi siis selitty�sill� ett�suomessa avotavut ovat umpitavuja vain niukasti yleisempi�(ks. taulukkoa 2). Toisaalta suomea on ollut pahamaineisen vaikea sijoittaa koko dikotomiaan (Miller 1984). Osa selityst�saattaisi olla siin� ett�suomea yhdist� painoajoitteisiin kieliin umpitavujen runsaus, mutta erottaa niist�painon heikkous ja siihen liittyvien seurannaisilmi�den v��syys.

  avotavuja umpitavuja
englanti 44 % 56 %
espanja 70 % 30 %
ranska 74 % 26 %
suomi 54 % 46 %

Taulukko 2. Avo- ja umpitavujen suhde eri kieliss� Englannin, espanjan ja ranskan tiedot ovat Dauerin artikkelista (1983), suomen tutkitusta tekstist�

Alan Cruttendenin artikkelissa toistuvien leksikaalisten yksik�den painosta (Cruttenden 1993) kielet jaetaan kahteen ryhm�n sen perusteella, menett�k�vai s�lytt�k�toistuva sana-aines painonsa. Er� esimerkki t�laisesta puhunnoksesta on seuraava dialogi:

A: I make the answer sixteen point one.
B: Well, I make it twenty-six point one.

Kysymys on siis siit� toteutuuko kontrastissa toistuva osa "point one" painollisena vai ei. Deaksentoivisvoittoisissa kieliss� (kuten englanti) aines toistuessaan menett� painonsa, reaksentoivisvoittoisissa kieliss�(tai -kielimuodoissa; esim. jotkut romaanisten kielten muodot) toistuvakin aines saa painon. Ainakin tutkimani tekstin perusteella suomi kuuluu deaksentoiviin kieliin, sill�painon saa kontrastoiva sana-aines: [ty��'tekev�, 'ty�t�� tai ty�teosta 'kielt�tyv�]. Painot eiv� esimerkkipuhunnoksessa ole voimakkaita (kuten eiv� suomessa yleens��n), mutta selv�ti eroavien leksikaalisten ainesten kohdalla.

Hieman poikkeava on seuraava useita lauseita k�itt�� kontrastiesimerkki:

'ihmisarvo 'ei perustu ,ihmisem 'moraaliseel 'laatuun [– –]
'ihmisarvo ei perustu 'uskoon [– –]
'ihmisarvo ei my�k�m perustu 'ihmisen ,ty� 'tuottavuuteen [– –]

Keskeinen kontrasti on kunkin lauseen lopussa olevilla sanoilla tai sanaliitoilla, ja ne toteutuvatkin vahvoin painoin, ja kieltoverbi, joka muuten tekstiss�aina on painollinen, vastaavasti toistuessaan menett� painonsa. Kuitenkin lauseenalkuinen /ihmisarvo/ on jostakin syyst�aina painollinen. T�s�saattaa olla kysymys Leinosen, Vihannan ja Pitk�en aavistelemasta suomen lauserytmin pyrkimyksest� vasenpainoisuuteen (Leinonen et al. 1990: 98), koska kautta koko tekstin lauseen alussa painottomina ovat korkeintaan kieliopilliset sanat, konjunktiot, kopulaverbit ja pronominit. Lauseen ensimm�nen substantiivi on yleens�s�lytt�yt painonsa – kuten substantiivit tekstiss�toisaalta muutenkin.

Vahva paino n�tt� suomessa sidotun leksikaaliseen p�painoon, toisin sanoen vaikka jokainen p�paino ei toteudu painollisena, eiv� vahvat painotkaan juuri vaella p�painollisten tavujen ulkopuolelle. S�nn�t�on ainoastaan kaksi poikkeusta, yhdyssanat, joilla voi muukin kuin ensimm�nen osa toteutua vahvapainoisena – yhdyssanaan voi n�n tulla useitakin vahvoja painoja tai jopa ainokainen jollekin j�kiosista5 –, ja lukusanat, jotka noudattavat varsin hyvin Kalevi Wiikin muotoilemia painos�nt��(Wiik 1975), jotka t�s�yhteydess�voi karkeistaa muotoon tarkka m�r�on t�ke�p� kuin suuruusluokka. Suuruusluokkaa osoittavat alkuliite /tuhat-/ ja loppuliitteet /-kymment�/i>/, /-sataa/ j�v� tekstiss�aina painotta ja lukusanan viimeinen, ykk�i�osoittava osa saa aina vahvan painon:

'nelj�ymment�seitsem�
tuhat'yhdeks�sataa,nelj�ymment�viisi
'kuusisataa'kolme

Leksikaalisen painonsa menett�� odotetusti ensin konjunktiot, kopulaverbit sek�adpositiot, muilla sanoilla sanojen p�painot ovat ensimm�seen s�lyneet (toteutuneet vahvoina painoina) tai heikentyneet (heikoiksi painoiksi); t�t�kertoo sekin, ett� rytmijaksossa on keskim�rin vain 1,5 sanaa. Kieltoverbi sen sijaan vet� voimakkaasti vahvaa painoa, jopa fokuspainoa puoleensa: tekstin seitsem�t�kieltoverbist�ainoastaan kaksi on painotonta, ja n��kaksi ovat juuri edell�kontrastin yhteydess�mainitut tapaukset. T��voi pit� osatodisteena oletukselle, ett� kieltosanan voimakas painotus kieltolauseissa olisi pikemmin neutraali painotusmalli kuin todellinen osoitus emfaasista tai informaatiosis�l�t�(vrt. Leinonen et al. 1990: 61).

L�TEET

Cruttenden, Alan

1993

The de-accenting and re-accenting of repeated lexical items. – LWP 41: 16–19.

Dauer, Rebecca M.

1983

Stress timing and syllable timing reanalyzed. – Journal of Phonetics 11: 51–62.

1987

Phonetic and phonological components of language rhythm. – Proceedings XIth ICPhS. The Eleventh International Congress of Phonetic Sciences, August 1–7, 1987, Tallinn, Estonia, U.S.S.R. Academy of Sciences of the Estonian S.S.R., Tallinn 1987. Vol. 5, pp. 447–450.

Eriksson, Anders

1991

Aspects of Swedish Speech Rhythm. Gothenburg Monographs in Linguistics 9. Department of Linguistics, University of G�eborg, G�eborg.

Grønnum, Nina

1993

Rhythm in regional variants of Standard Danish. – LWP 41: 20–23.

Iivonen et al.

1987

Antti Iivonen & Terttu Nevalainen & Reijo Aulanko & Hannu Kaskinen: Puheen intonaatio. Gaudeamus, Helsinki.

Leinonen et al.

1990

Kari Leinonen & Veijo V. Vihanta & Antti J. Pitk�en: Om rytmen i finlandssvenska och sverigesvenska – ett bidrag till forskningen om finlandssvenskt uttal. – Svenskan i Finland. SiF rapport 1. Seminariet i Tammerfors 12–13 okt. 1989. Skrifter utgivna av institutionen f� filologi II vid Tammerfors universitet, nordisk filologi, NR 14, Tammerfors 1990. 49–100.

LWP

41

Working Papers 41. Proceedings of an ESCA Workshop on Prosody. September 27–29, 1993, Lund, Sweden. Ed. David House, Paul Touati. Department of Linguistics, Lund University, Lund 1993.

Miller, M.

1984

On the perception of rhythm. – Journal of Phonetics 12: 75–83.

Sadeniemi, Matti

1949

Metriikkamme perusteet. Sovellutusta moderneihin ja antiikin mittoihin. SKS, Helsinki.

Strangert, Eva

1985

Swedish Speech Rhythm in a Cross-Language Perspective. Acta Universitatis Umensis / Umeå Studies in the Humanities 69. Almqvist & Wiksell International, Stockholm.

Wiik, Kalevi

1975

Lukusanojen painosta. – Fonetiikan paperit – Helsinki 1975. Helsingin yliopiston fonetiikan laitoksen julkaisuja 27, Helsinki. S. 125–138.

Viitteet

  1. Tekstin pisteet (ja pilkut) on sijoitettu litteraatioon ns. piste- ja pilkkuintonaation sek�tekstuaalisen tiedon perusteella. Ainoastaan yhdess�tapauksessa jouduttiin tukeutumaan puolittaiseen keh��telm�n, kun selv� pisteintonaatiota ja 1,63 s taukoa seurannut lause tekstuaalisen tiedon perusteella edellytti oikeastaan pilkkua, ei pistett�edelleen. [Takaisin tekstiin]
  2. Osittaisten sanojen rytmijaksot ovat todella mahdollisia, koska yhdyssana voi saada vahvan painon muillekin kuin alkuosalleen. [Takaisin tekstiin]
  3. Perinteisest�terminologiasta poiketen k�t� rytmijaksoa puhetahdin synonyymin� [Takaisin tekstiin]
  4. F0-analyysej�puhunnoksesta ei toistaiseksi ole tehty, joten s�elkululla tarkoitetaan t�s�havaittua s�elkulkua. [Takaisin tekstiin]
  5. Joissakin tapauksissa on tietysti mahdollista, ett� puhujan kannalta kyseess�on ollut sanaliitto, ei yhdyssana (esim. yhden/arvoinen, saman/arvoinen). [Takaisin tekstiin]

tommi dot nieminen at campus dot jyu dot fi