Aluksi Aristoteleehen

• antiikin lajiteoria: laji (normi) on ensisijainen, teos (teksti, yksittäinen puhunnos) sen epätäydellinen ilmentymä
  • mitä paremmin tuntee normin, sitä paremmin kirjoittaa
  • lajitieto nousee näin ensisijaisen tärkeäksi
• lajitieto on dekontekstuaalista ainakin suhteessa yksittäisiin teksteihin ja tilanteisiin, ehkä jopa suhteessa kulttuureihin (ts. universaalia)
• niin Aristoteles kuin Platonkin painottavat, vaikka eri tavoin, lajitiedon luonnollisuutta
  • nykyisin sanottaisiin, että lajitieto on ihmisen lajityypillinen ominaisuus ja sen piirteet peräisin kognitio(n evoluutio)sta
  • mutta hetkinen: kielen suhteen näin voi sanoa, mutta tekstilajien?!
• kirjallisuudenlajien tavattiinkin sanoa ylittävän kulttuurirajoja – mutta lähinnä länsimaiden sisäisiä